DTW (depth-to-water) kosteusindeksikartta (Murphy et al. 2007, 2008, 2009) on laskettu korkeusmallin ja sen perusteella määritettyjen uomaverkostojen pohjalta. Uomaverkostoja on luotu 4:llä eri kynnysarvolla, jotka edustavat erilaisia hydrologisia olosuhteita. Kynnysarvo määrittää alueen, jonne satava vesi riittää synnyttämään maanpinnassa näkyvän vesiuoman. Pienempi kynnysarvo siis tarkoittaa, että vettä on esimerkiksi satanut niin paljon, että jo pieneltäkin alalta kertyy riittävästi vettä maanpinnassa näkyvän uoman synnyttämiseksi. DTW-kosteusindeksi perustuu siis täysin korkeusmalliin, jolloin maalajitietoa tai sääolosuhteita ei oteta huomioon, ja tämä aiheuttaa epävarmuutta (Ågren et al. 2015, Lidberg et al. 2020).
Yleisesti DTW-kartta 0.5 ha:n kynnysarvolla laskettuna edustaa erittäin kosteita olosuhteita, esimerkiksi lumen sulannan jälkeen tai voimakkaiden tai pitkäkestoisten sateiden jälkeen. DTW-kartta 1 ha:n kynnysarvolla edustaa kosteampia olosuhteita, kun taas DTW-kartta 4 ha:n kynnysarvolla edustaa loppukesän kuivempia olosuhteita (Ågren et al. 2014). DTW-kartta 10 ha:n kynnysarvolla edustaa edellistä kuivempia olosuhteita.
DTW-kosteusindeksin yksikkö on metri ja yleisesti alueita, joilla on alle 1 m arvo, voidaan pitää kosteina. DTW-kosteusindeksin arvoa ei tule kuitenkaan ajatella edustavan pohjaveden pinnan korkeutta tarkasti vaan sitä voidaan käyttää apukeinona osoittamaan alueita, joita tulee tarkastella huolellisesti esimerkiksi metsäoperaatioita suunniteltaessa, suojavyöhykkeiden rajoja määritettäessä ja tunnistettaessa alueita, jotka ovat luonnostaan muuta ympäristöään kosteampia.
DTW-kosteusindeksin laskenta on tehty Maanmittauslaitoksen 2m korkeusmallin (NLS, 2019a), pohjalta. Korkeusmallia on esi-käsitelty veden jatkuvan virtauksen varmistamiseksi, siten että teiden (NLS, 2019b) ja uomien (NLS, 2019c) risteyskohdat (joissa vesi virtaa rummussa tien ali) alennetaan pintamallissa uoman tasolle niin että veden virtausreitit saadaan määritettyä oikein pintamallista.
Maastotietokannan uomaverkosto edustaa ympärivuotista uomaverkostoa ja on harvempi kuin laskennassa määritetty uomaverkosto, joka käsittää myös uomia, jotka ovat aktiivisia vain osan vuodesta.
Jäljelle jääneet "kuopat" poistettiin korkeusmallista koverrusmenetelmää käyttäen (Lindsay, 2016), jotta veden virtaussuunnat ja -kertymärasterit voitiin määrittää D8 menetelmällä (Jenson & Dominque, 1988). Uomaverkostot laskettiin neljää eri kynnysarvoa käyttämällä virtauskertymärasterin pohjalta. DTW-kosteusindeksi laskettiin viimein näiden uomaverkostojen ja korkeusmallista määritetyn kaltevuuden perusteella kustannuskertymäanalyysin avulla.
Lataussivut johtavat tiedostolistauksiin. Ladataksesi tiedoston, liitä lataussivun osoitteen loppuun tiedoston nimi.
Koordinaattijärjestelmä: ETRS89 / ETRS-TM35FIN (EPSG:3067)