Luonnonvarakeskus suorittaa sähkökalastuksia useissa eri kohteissa ympäri Suomea. Sähkökalastuksia tehdään etenkin joissa, missä lohi ja taimen lisääntyvät luontaisesti.
Vesistöjä, missä Lukella on runsaasti sähkökalastuksia:
- Tenojoki (vakioituna 35 kohdetta, vuodesta 1979 lähtien),
- Inarinjärveen laskevat joet (vakioituna 10 kohdetta),
- Utsjoki (vakioituna 12 kohdetta)
- Näätämöjoki (vakioituna 29 kohdetta, vuodesta 1985 lähtien),
- Tornionjoki (vakioituna 57 kohdetta pääuomissa ja 26 kohdetta sivujoissa),
- Simojoki (vakioituna 36 kohdetta)
- Isojoki,
- Merikarvianjoki (7-10 kohdetta/v),
- kiiminkijoki (10-15 kohdetta/v)
- Kuiva- ja Pyhäjoki (ei enää säännöllisiä sähkökalastuksia)
- Lestijoki (7-10 kohdetta/v)
- Oulankajoen vesistö (Kuusinki-, Kitka- ja Oulankajoki) (16 vakioitua koealaa/v) sekä
- useat pienemmät Suomenlahden rannikkojoet.
Menetelmäkuvaus
Virtavesien koskipaikkojen ja järvien kivikkorantojen sähkökoekalastus on EU-standardoitu tutkimusmenetelmä. Sähkökoekalastuksen tulosten pohjalta muun muassa määritetään kalayhteisöön perustuva joen ekologinen tila.
Laskennassa käytetään kalalajien ja niiden ikäryhmien tiheyksiä sekä niistä laskettuja indeksejä. Jos virtaveden ekologinen tila on heikentynyt esimerkiksi kuormituksen tai vesistörakentamisen vuoksi, muutos näkyy sähkökoekalastuksen saaliissa kalojen määrän, lajikoostumuksen sekä kalojen koko- ja ikäjakaumien muutoksina. Menetelmällä voidaan seurata myös, parantaako kunnostus virtaveden kalayhteisön ekologista tilaa.
Yleisimmin sähkökoekalastusta käytetään matalien virtavesien kalaston tutkimisessa. Menetelmällä selvitetään esimerkiksi lohen ja taimenen poikastiheyttä ja elinympäristön (habitaatin) valintaa lisääntymisalueilla - tai pyydystetään kaloja vaikkapa merkintätutkimuksia varten.
Järvissä sähkökoekalastuksia tehdään samoin periaattein kuin virtavesissä. Menetelmällä on selvitetty muun muassa kivisimpun ja kivennuoliaisen esiintymistä kivikkorannoilla sekä arvioitu hauenpoikasten runsautta järvien tiheillä kasvillisuusrannoilla, missä ei voi käyttää poikasnuottaa.
Sähkökoekalastuksessa kalat tainnutetaan johtamalla veteen sähkövirta. Useimmiten käytetään tasavirtaa ja 400-900 voltin (V) jännitettä. Virtavesissä kahlataan sivusuuntaisia linjoja ylävirtaan päin. Taintuneet kalat haavitaan
vedestä, mitataan ja vapautetaan. Sähkökalastuksen pyydystettävyys vaihtelee kalalajeittain, eli laite pyydystää eri lajeja eri teholla.
Aineistot on pääosin tallennettu koekalastusrekisteriin.