Luonnonvarakeskus (Luke) seuraa riistakantojen muutoksia metsämaastossa ympäri maata riistakolmioiden avulla sekä kesäisin että talvisin. Seuranta perustuu vapaaehtoisten tärkeään työpanokseen. Riistakolmiot ovat pysyviä metsäriistan runsauden seurantaa varten perustettuja laskentareittejä. Riistakolmio on tasasivuinen kolmio, jonka sivu on 4 km, ja siten laskentalinjan kokonaispituus on 12 km. Kolmiot säilyvät samoina vuodesta toiseen. Peltokolmioilla tehdään vain talvista lumijälkilaskentaa, soveltaen samaa menetelmällä kuin riistakolmioilla.
Riistakolmioiden kesälaskenta
Kesälaskennassa lasketaan kanalintujen (metso, teeri, riekko, pyy) tiheys, muutosprosentti edelliseen vuoteen, runsausindeksi, poikasosuus ja poikuekoko. Lisäksi kirjataan havainnot sepelkyyhkystä, lehtokurpasta ja metsäjäniksestä sekä kaikki karhua koskevat havainnot: näköhavainnot, jäljet, jätökset, kynsimiset, jne.
Kesälaskennan muuttujat
Tiheys (T)
Kanalinnut lasketaan 60 m leveältä pääkaistalta. Tiheys ilmaistaan lintujen lukumääränä metsämaan neliökilometriä kohti.
T = N / 0,06 L
N = havaittujen lintujen lukumäärä, L = laskentalinjan pituus (km), vakio 0,06 on laskentakaistan leveys (km)
esim. 8 teertä: 8 teertä / (0,06 km * 12 km) = 11,11 teertä/km^2
Muutos (M) =Tiheyden prosenttinen muutos edellisvuodesta.
M = 100 (T(v) – T(v-1)) / T(v-1)
T(v) = kuluvan vuoden ja T(v-1) = edellisvuoden tiheys.
Runsausindeksi (I)
Vuoden runsausindeksi on tiheyden poikkeama kauden 1990-95 keskiarvosta, jolle on annettu arvo 100. Huomaa, että tämä tunnusluku poikkeaa vesilintulaskennassa käytetystä runsausindeksistä siten, että tässä vertailuluvun ”perustasoksi” on määritetty vuosien 1990-95 keskiarvo.
I = 100 T(v) / TK
T(v) = tarkasteltavan vuoden tiheysarvo ja TK tiheyden keskiarvo kaudelta 1990-95.
Poikasosuus
Poikaslintujen prosenttiosuus kaikista havaituista linnuista.
Poikuekoko
Poikasten keskimääräinen lukumäärä havaituissa poikueissa.
Kesälaskennassa kanalintutiheydet lasketaan suoraan laskentakaistan pinta-alan avulla. Tämä johtaa lievään aliarvioon, sillä kaikkia laskentahetkellä linjalla olevia yksilöitä ei havaita (linnut väistävät lähestyvää laskijarintamaa). Ruotsalaistutkimuksen mukaan aikuisista metsoista ja teeristä (koiraat, poikueettomat naaraat) havaitaan noin 60 %; poikueet emoineen löydetään paljon tehokkaammin, lähes 100 %:n todennäköisyydellä.
Kanalintulaskentatuloksen lievää aliarviota alueellisissa lintumäärissä kompensoi se, että riistakolmiot sijaitsevat lievästi keskimääräistä puustoisemmilla alueilla. Seurantaan nämä virhetekijät eivät vaikuta, sillä niiden voimakkuus lienee samansuuruinen vuodesta toiseen.
Riista- ja peltokolmioiden talvilaskenta
Talvilaskennassa (riista- ja peltokolmioilla) lasketaan lumijälki-indeksi. Talvilaskennassa lasketaan kolmiolinjan ylittävien lumijälkien lukumäärä seuraavista lajeista: metsäjänis, rusakko, orava, liito-orava, majava, piisami, susi, kettu, naali, supikoira, karhu, kärppä, lumikko, minkki, hilleri, näätä, ahma, mäyrä, saukko, ilves, villisika, valkohäntäpeura, hirvi, metsäpeura ja metsäkauris. Lisäksi merkitään näköhavainnot metsosta, teerestä, pyystä, riekosta, peltopyystä, fasaanista, kanahaukasta ja korpista.
Indeksi kolmiolle lasketaan seuraavasti: N / (km_laskettu × lumipäiviä). Tässä N on laskentalinjan ylittävien lumijälkien lukumäärä. Nimittäjässä suluissa on laskentapanostus, joka saadaan lasketun kilometrimäärän (km_laskettu) ja jälkien kertymäpäivien (lumipäiviä) tulona. Lumipäivät lasketaan edellisestä lumisateesta tai ns. esikierrosta, jolloin laskija on kartoittanut vahat lumijäljet, jotta ei laskisi niitä uudestaan varsinaisessa laskennassa.
Talvilaskennan muuttujat
Jälki-indeksi (J)
Jälki-indeksi mittaa eläinten jälkitiheyttä maastossa ja se kuvaa tietyin varauksin lajin runsautta. Jälki-indeksi on laskentalinjan ylittävien jälkien lukumäärä kymmentä kolmiolinjan kilometriä ja vuorokautta kohti.
J = 10 N / (L T)
N = ylitysjälkien lukumäärä, L = laskentalinjan pituus (km), T = jälkien kertymäaika (vrk).
Muutos (M)
Jälki-indeksin prosenttinen muutos edellisvuodesta.
M = 100 (J(v) – J(v -1)) / J(v-1)
v = vuosi
Runsausindeksi (I)
Vuoden runsausindeksi on jälki-indeksin poikkeama kauden 1990-95 keskiarvosta, jolle on annettu arvo 100.
I = 100 J(v) / JK
J(v) = tarkasteltavan vuoden jälki-indeksi ja JK = jälki-indeksien keskiarvo kaudelta 1990-95.
Lumijäljen muuttaminen tiheydeksi
Laskentalinjan ylittävien jälkien määrän riippuvuus jälkimäärästä tietyllä alueella, tai yleisimmin linjaleikkausten määrän riippuvuus viivan kokonaispituudesta, on tunnettu kauan erilaisina sovelluksina monilla aloilla. Tässä yhteydessä, ylitysjälkien määrän suhteesta eläintiheyteen, on tärkeä erottaa ongelman matemaattinen ja biologinen osatekijä. Biologinen osa tehtävää on vastata kysymykseen, kuinka monta eläinyksilöä on jättänyt havaitun ylitysjälkimäärän.
Entisessä Neuvostoliitossa on tutkittu jo 1930-luvulta lähtien eläintiheyden arviointia lumijälkimäärien pohjalta. Alun perin kokeilun kautta syntyi ratkaisu, joka nykyään tunnetaan muodossa T = 1,57 S / M D, jossa S on ylitysjälkien lukumäärä vuorokaudessa, M laskentalinjan pituus ja D lajin keskimääräinen kulkumatka vuorokaudessa. Yhtälön vakio 1,57 on ”tilatekijä” eli ¶/2.
Yhtälön ainoa muuttuja, jota ei saada suoraan laskentatapahtumasta on D, lajin keskimäärin vuorokaudessa kulkema matka. Mallin oletuksia ovat jälkikuvion satunnaisuus, ylitysten toisistaan riippumattomuus, kaikkien ylitysjälkien laskenta erikseen ja se, että vuorokausijäljen pituus mutkineen on mitattu oikein suhteessa eläimen kokoon. Vuorokausijäljen pituus on mitattava maastotyönä. Siihen vaikuttavat joukko tekijöitä, jotka usein ovat huonosti tunnettuja.
Runsauslaskelmat pienille alueille
Siitä huolimatta, että riistakolmiolaskenta on mittava seurantajärjestelmä, aineistopohja jää usein puutteelliseksi, kun halutaan laskea riistan runsautta pienillä alueilla. Sattumanvaraisen vaihtelun hallitseminen edellyttää vähintään noin 100 km laskentalinjaa, mutta mieluummin yli 300 km laskentalinjaa. Tarvittava otoskoko riippuu myös lajin runsaudesta ja alueellisesta vaihtelusta. Riistakolmiotiheys on vain poikkeustapauksissa niin suuri, että esimerkiksi kunta- ja riistanhoitoyhdistystasolle olisi suoraan käytettävissä riittävä laskenta-aineisto.
Riistakolmioaineistosta on voitu osoittaa, että riistakantojen vaihtelut lähialueilla usein ovat samankaltaisia. Tämä havainto on luonut edellytykset laskennallisesti esittää runsaustietoa myös sellaisille rajallisille alueille, joilla riistakolmiolaskentaa ei ole tehty. Esimerkiksi kanalintutiheyden laskeminen riistanhoitoyhdistyksille tapahtuu siten, että kolmiokohtaisia tiheyksiä kerätään 50 km:n säteellä alueen keskipisteestä. Kohdealueen kattavan ympyrän alalta kolmiokohtaisille tuloksille annetaan painoarvo 1 (ne tulevat aineistoon sellaisenaan), kun taas kauempana sijaitsevien kolmioiden painoarvoa pienennetään suoraviivaisesti 50 km:n säteeseen saakka siten, että niiden merkitys pienenee etäisyyden kasvaessa. Painotettu tiheys (T) lasketaan seuraavasti:
T = Σ (T[i] P[i] ) / Σ P[i], missä T[i] on kolmion i tiheys ja P[i] kolmion i painokerroin.